Arkeni on ollut liian täyttä, enkä ole nähnyt sinua pitkään aikaan. Ja vaikka olisinkin, en ehkä olisi jaksanut juuri muuta kuin olla kippurassa kainalossasi. Arki on ollut liian intensiivistä. Hyvää, täyttä ja tärkeää, mutta samalla sellaista mikä vie kaikki voimat, vaikkakin hyvällä tavalla.
Intensiivinen arki saa tuntemaan, että elän täysillä joka hetki, ja kun sen viettää huolehtien muista saa koko tunneskaalansakin mukaan. Nautin siitä kun asiat tuntuvat joltakin.
Kesällä kysyit miksi kuljen kotonani aamutakissa vaikka voisi hyvin olla ilmankin. Syy on sama. Ilma iholla ei tunnu miltään, mutta jo ohuen aamutakin kosketus iholla auttaa minua huomaamaan rajani.
Kun olen napakasti sidottuna karkeilla köysillä tunnen rajani vieläkin selvemmin. Tunnen jokaisen hengitykseni köysiä vasten. Vaikka näytän vangitulta, kahlehditulta ja radikaalisti rajoitetulta, tuntuu kuin olisin turvallisessa syleilyssä. Köysien viesti on, että nyt ei tarvitse liikkua. Nyt ei tarvitse muuttaa mitään. Nyt saat olla. Nyt täytyy malttaa.
Ja jos köydet eivät riitä niin piiskaniskut kertovat hyvin selvästi mihin minä lopun. Piiskaamisen jälkeensä jättämä suloinen sisäinen kihelmöinti pitää huolen siitä että tunnen miten elän ja miten veri virtaa.
Olo on silloin hieman samanlainen kuin avantouinnin jälkeen, kun jääkylmän veden intensiivinen, jopa kivulias hyväily muuttuu kehonsisäiseksi hyvän olon kuhinaksi.
Hyväkin stressi kuljettaa hiljalleen kohti dissosiaatiota, jossa mieli elää omaa elämäänsä ja jättää kehon viestit huomioimatta. Intensiiviset tuntemukset ja mukaansatempaava seksi ovat helppo ja mukava tie takaisin kohti kehon ja mielen integraatiota, täysipainoista yhteyttä ja läsnäoloa.
Integraatioon vie myös toinen polku, joka vaatii enemmän kärsivällisyyttä mutta joka myös tukee BDSM:n nopeaa polkua: rentoutuminen, palautumisesta huolehtiminen ja kehotietoisuuden lisääminen.
Siinä kohtaa kun tarvitsen piiskan siihen että tunnen edes jotain, on viimeistään aika pysähtyä. Sen sijaan, että silloin keskittyisi siihen, miten paljon kestää, voisikin olla kiinnostavampaa ja haastavampaa testata, miten pieni ärsyke riittää siihen, että tuntee kehonsa.
Tätä voi harjoitella yksin esimerkiksi joogan tai mindfulnessin menetelmin, tai sitä voi harjoitella kumppanin kanssa tantran keinoin. Miltä tuntuisi hidas, hienovarainen hyväily joka saa kehon huutamaan lisää? Jos piina olisikin välillä sitä että sen sijaan että kuljetaan sietokyvyn ylärajoilla etsittäisiinkin tuntoaistin matalia taajuuksia? Jätettäisiin nälkäinen pillu odottamaan ja tutkittaisiin, mitkä muut kohdat kehosta pyytävät kosketusta hieman hiljaisemmalla äänellä?
Lupaan että tällainen harjoittelu tekee intensiivisemmistäkin tuntemuksista monitahoisempia.
Alistumisen anatomia 