STRESSI JA BDSM

Kun liikkumista tai aisteja rajoitetaan tai kun pääsee piiskattavaksi, tilanne aiheuttaa stressiä. Mutta mitä stressi tarkalleen ottaen on? Entä millä tavoin stressireaktiot tulevat esiin BDSM:ssä, ja miten menetellä niiden kanssa viisaasti? Näitä kysymyksiä tarkastelen tässä artikkelissa.

Stressi

Stressille ei ole olemassa yksiselitteistä lääketieteellistä määritelmää. Stressi liittyy henkiseen tai fyysiseen kuormitukseen. Stressaavia tilanteita ovat esimerkiksi urheilusuoritukset, mielenkiintoiset ja intensiiviset projektit ja BDSM.

Stressi itsessään ei ole hyvää tai huonoa. Se tuo tarvittaessa lisää potkua suoritukseen silloin kun sitä tarvitaan. Ongelmaksi stressi muodostuu siinä vaiheessa, jos siitä ei palaudu stressaavan tilanteen ollessa ohi. Tällöin stressistä voi koitua myös monenlaisia fyysisiä oireita

Taistele tai pakene

Stressi voidaan määritellä reaktioksi tietoisesti tai tiedostamatta havaittuun uhkaan. Nämä reaktiot yhdistävät meidät muihin eläimiin. Ne ovat eläimen keinoja välttyä saaliiksi joutumiselta.

Nämä reaktiot ovat taisteleminen, pakeneminen ja jähmettyminen. Nämä reaktiot tapahtuvat aivojen alkukantaisemmissa, käsitteelliseen analyysiin kykenemättömissä kerroksissa.

Kun havaittu uhka arvioidaan sellaiseksi, että siitä voisi päästä eroon taistelemalla, keho virittyy taistelumoodiin. Asento ja kommunikaatio muuttuu hyökkääväksi, näkökenttä kaventuu. Tämä reaktio saattaa esimerkiksi saada vastaamaan turhan kipakasti esimieheltä tulleeseen ikävään sähköpostiin, tai se saattaa saada subin kaatamaan juomansa ärsyttävän domin päähän.

Jos uhka taas arvioidaan sellaiseksi, ettei sille pärjää taistellen, reaktiona on pakeneminen. Olemuksesta tulee vetäytyvä, suojautuva, ja levoton. Katse saattaa vaellella kuin pakotietä etsien. Tällaisen reaktion saattaa kirvoittaa esimerkiksi tärkeä kokous, jonne menee valmistautumatta. Tai kun on ollut riittävästi piiskattavana, saattaa alkaa rimpuilla iskuilta pakoon.

Jähmettyminen

Kun uhka on niin iso, ettei taisteleminen tule kysymykseen, ja kun pakenemismahdollisuutta ei ole, henki on uhattuna ja ainut selviämismahdollisuus on se että jää saalistavalta pedolta huomaamatta. Tämä onnistuu jähmettymällä liikkumattomaksi.

Siinä missä taisteleminen ja pakeneminen ovat nisäkkäiden selviytymismekanismeja, jähmettyminen on primitiivisempi strategia, jonka mekanismit perustuvat niihin hermoston osiin, jotka meillä ovat yhteisiä matelijoiden kanssa.

Jähmettyessä kehon lämpötila laskee, hengitys ja pulssi heikkenevät ja verenpaine romahtaa. Jähmettyneeseen henkilöön on hyvin vaikea saada yhteyttä. Hän on kuin irrallaan ympäristöstään.

Tämä on tila, jota ei ole BDSM:ssä tervettä hakea. Jähmettyminen on jotain enemmän kuin kivuliaan autuas subspace. Tämä on tila, jossa traumat syntyvät. Jos sub lakkaa reagoimasta piiskaukseen, on viimeistään aika lopettaa.

Dissosiaatio

Kun stressi jää päälle, hermosto jumiutuu edellä kuvattuihin mekanismeihin. Ne tapahtuvat kehollisella tasolla, sillä tietoinen ja kielellinen ajattelu tapahtuu aivojen kehittyneemmissä osissa kuten aivokuoressa.

Tämä tekee mahdolliseksi sen, että stressi saa aikaan dissosiaation. Dissosiaatiossa on kyse siitä että keho ja mieli eivät ole kunnolla yhteydessä toisiinsa. Keho on jonkin stressireaktion vallassa kun taas mieli koittaa selviytyä arjen haasteista ja selitellä asioita parhain päin.

Dissosiaatioon voi liittyä myös tiedostamaton tarve vältellä kehon tuntemusten kohtaamista. Niin kauan kun mieli ja keho eivät kohtaa, ei voida puhua tasapainoisesta tilasta. Vaikeissa tilanteissa dissosiaation purkaminen edellyttää ammattiapua.

Myös posttaumaattisessa stressihäiriössä on kyse hermoston jumiutumisesta stressireaktioihin.

Stressi ja BDSM

Kuten edellä kävi ilmi, BDSM:ssä dom aiheuttaa tavallisesti subille stressireaktioita. Uhkatilanteisiin liittyy yleensä ennakoimattomuus ja pelko. BDSM:ssä tilanne on tältä osin hieman eri: kontrolli on viime kädessä koko ajan subilla. Hän voi koska tahansa lopettaa leikin.

Terveeseen BDSM:ään kuuluu myös kunnollinen jälkihoito. Sub ja dom saavat toistensa läheisyydessä hiljalleen palautua tilanteesta. Hellä kosketus viestii myös kielellisen kommunikaation ulottumattomissa oleville liskoaivoille, että ei ole hätää.

Näin BDSM tuottaa kerta toisensa jälkeen kokemuksen siitä, että hyvinkin stressaava tilanne on hallinnassa ja siitä voi selvitä. Tässä mielessä BDSM:llä voi parhaimmillaan olla terapeuttisia vaikutuksia.

BDSM:n tuottamat ärsykkeet ovat kuitenkin hyvin voimakkaita. Riskinä on, että ne triggeröivät esiin kehoon varastoituneita traumaattisia kokemuksia. Siksi on tärkeää, että dom on aidosti kiinnostunut subinsa mielen toiminnasta ja hyvinvoinnista ja että myös sub ottaa vastuun itsestään.

Samasta syystä BDSM:ää ei ole viisasta aloittaa uuden subin kanssa sieltä rankimmasta päästä, vaan hiljalleen opetella tuntemaan, miten sub mihinkin reagoi ja mihin tämä on valmis, ja missä kulkee se raja jonka toiselle puolelle subia voi vielä houkutella kurkistamaan.

Jos kaikki ei mene niin kuin piti, täältä löydät ohjeet henkiseen ensiapuun.

Artikkeli perustuu ammatilliseen ja kokemukselliseen asiantuntemukseeni stressistä ja kokemusasiantuntijuuteen BDSM:stä. Väitteitäni tukevia tieteellisiä artikkeleita löytyy varmasti, mutta en ole niitä käyttänyt tässä suoraan.