Päähän teipattu muovipussi

Pienenä lämmittelynä käskit huoraasi imemään koska olit jostain lukenut että se saattaisi siitä tykätä. Käskit huoraasi myös riisumaan housut ja viikkaamaan ne kauniisti lopettamatta suihinottoa. Tämä olikin tällä kertaa aktiivisinta mitä minä tein.

Sain olla myös sylissäsi hyväiltävänä katsellen sitä peilistä, kunnes hieman odottamattomana käänteenä pyysit minut hakemaan nappikuulokkeeni ja pistämään ne korviini. Jotta ne pysyisivät varmasti paikoillaan, teippasit ne kiinni. Ne vaimensivat ulkoisia ääniä huomattavan paljon, kuin korvatulpat. Olisi minulla niitäkin ollut, mutta ehkä kuulokkeille oli syynsä. Vaimentunut äänimaisema auttoi kääntämään huomiota sisäänpäin.

Sitten aloit teipata käsiäni nyrkkiin. Teit vahvasta teipistä myös lenksut, joista voin päätellä että jossain vaiheessa tulisit kiinnittämään minut johonkin. Teipit käsissä tuntuivat siltä kuin joku pitelisi käsistäni tiukasti kiinni.

Pyysit sulkemaan silmäni. Peitit silmäni jollain kankaalla jonka pujotit päähäni. Silmien kohdalta laitoit sen kaksin kerroin. Tällaista olin toivonutkin, kuulo- ja näköaistin rajoittamista. Silmät ja kädet sidottuina, kuuloaisti vaimennettuna oli jo melko avuton olo, mutten vielä aavistanut mihin saakka tulisit tämän viemään.

Tunsin että vedit muovipussin päähäni. Alkoi pelottaa. Rauhoitin hengitystäni. Sinä tiedät mitä teet ja minä luotan sinuun, mutta voisinko loppujen lopuksi kuitenkaan olla täysin varma ettet sittenkin olisi psykopaattimurhaaja?

Kiristit pussin suun kaulani ympärille teipillä. Tunsin, miten pussi tiivistyi päätäni vasten kun hengitin sisään sitä ilmaa, mikä siellä vielä oli jäljellä. Samalla kuulin pussin rapinan, ja ajattelin etten ehkä koskaan ole ollut näin lähellä tapetuksi tulemista – jostain syystä muusta hengityksen rajoittamisesta ei tule yhtä henkeä uhkaava fiilis.

Vielä on ilmaa mutta miten kauan se riittäisi, ymmärtäisitkö ottaa pussin ajoissa pois, pitää pysyä rauhallisena muuten tulee paniikki… kunnes teit reiän suuni kohdalle ja sain taas hengittää, mikä tuntui yhtä aikaa helpotukselta ja hieman myös pettymykseltä.

Seuraavaksi teippasit silmien kohdan, ja maailma muuttui entistäkin pimeämmäksi. Paine silmien päällä tuntui kuitenkin rauhoittavalta. Sitten jatkoit teippaamista, teippasit pussin tiiviisti pääni ympärille.

Välillä olit mielestäni pitkiä aikoja jossain kaukana. Tai ehkä olit lähellä, en tiedä. En kuullut juuri mitään enkä nähnyt senkään vertaa. Pelkäsin paniikin alkavan hiipiä, olo oli avuton ja pelokas. Pitäisikö sanoa että tämä on liikaa, tässä on minun rajani, haluan heti pois?

Toisaalta pystyin kyllä hengittämään, ja minua kiinnosti nähdä mitä sinulla on mielessäsi. Kunhan ei kipua, kunhan et tunge mitään suuhuni vaan annat hengittää. Välillä tulit lähelle ja kun tunsin ihosi, kaikki hyvin eikä pelottanut.

Kun olit saanut minut valmiiksi, aloit kuljettaa minua johonkin. Johdatit minut vuodesohvalle selälleni. Veit käteni pääni taakse ja kiinnitit ne johonkin. Tunsin ihollani jotakin. Tunnistin sen köydeksi. Tarkoituksesi oli viestiä, että aiot sitoa minua lisää. Sidoit nilkkani kiinni sohvanpäätyihin. Tavallaan turhaan, koska pää muumioituna ei heti tule mieleen ruveta pyristelemään, mutta toisaalta sidottuna olo on aina rauhallisempi.

Kun kaikki oli valmista, tulit koko painollasi päälleni makaamaan. Lämmin ihosi tuntui hyvältä. Suutelit minua. Hetken siinä oltuasi siirryit pois. Aloit sivellä ihoani jollain pehmeällä. Tuntoaistini oli herkistynyt ja ihoni nälkäinen kosketukselle, sillä se oli ainut kontaktini ulkomaailmaan. En olisi kyllästynyt vaikka olisit pysähtynyt mihin tahansa kohtaan pitkäksi aikaa!

Yhtäkkiä kuulokkeista alkoi kuulua musiikkia. Olit valinnut sen huolella. Se kannatteli niinä hetkinä kun en tuntenut sinua lähelläni, ja toisaalta se etäännytti minua yhä kauemmas kohti sisäistä maailmaani.

Välillä tunsin ihollani jotain lämmintä. Päättelin sen olevan sinun kielesi. Välillä tunsin jotain märkää ja kylmää. Jääpala, kenties. Hiljalleen annoin analysoivan mieleni olla. Riitti että oli musiikki ja tuntoaistimukset. Ei ollut tarvetta nimetä niitä, riitti että koin ne.

Jotain lämmintä, melkein polttavaa, mutta niin miellyttävää. Jotain mikä raapii ja pistää, saa säpsähtämään ja voihkaisemaan. Tunsin toisella rinnalla jotain jääkylmää, toisella jotain kuumaa. Kun ne vaihtoivat paikkaa tuntui ettei hermosto hetkeen tiennyt mitä tehdä.

Kun suutelit minua hengittäminen vaiketui entisestään, enkä pystynyt kunnolla vastaamaan suudelmaasi, koska maski teki sille rajat. Sitten suljit sieraimeni ja jatkoit suutelemista. En voinut hengittää, enkä välittänyt, niin oli juuri hyvä.

Lopetit suutelemisen ja sain vedettyä henkeä. Sitten suljit suuaukon teipillä. Siirryit pilluni pariin, nuolit klitorista ja sormesi hyväilivät minua sisältä. Voihkintani oli kuin kuivalla maalla sätkivän kalan turhaa hengenhaukkomista. Nyt jo rakastin sitä tunnetta miten sisäänhengityksellä huppu tiivistyi pääni ympärille samalla kun tietoisuus sisäisestä maailmastani voimistuu. Avasit teipin ja palasin takaisin.

Välillä sait minut sätkimään kutittamalla kylkiäni tai sivelemällä jäällä jalkapohjaani. Kun otit jalkani vakaaseen otteeseen ja pidit sitä paikallaan, kehoni uskoi ettei jääpala jalkapohjassa ole uhka jota vastaan pitäisi taistella, ja antauduin, taas.

Vaikka alkuun pelkäsin, etten kestä jos tunget suuhuni jotain, aloin antaumuksella nuolla ja imeä kulliasi kun tunsin sen huulillani. Toki se samalla blokkasi hengityksen, mutta siitä olin lakannut välittämästä.

Kuljetit jään pillulleni. Sitten työnsit sen sisääni ja aloit nuolla minua. Jää oli niin kylmää että se kivisti samalla kun sen muoto kosketti juuri oikeita kohtia. Kielesi oli kuuma, ja voihkin samaan aikaan sekä nautinnosta että kivusta. Pelkäsin että jääpala jää sisääni kunnes sulaa, mutta sait sen helposti pois.

Lopulta tunsin kuuman kullisi sisälläni. Se tuntui entistäkin paremmalta, kun en ollut huppu päässä voinut hyperventiloida itseäni kiihdyksiin ja kun omaan maailmaani teipattuna kaikki kontakti mitä minulla oli ulkomaailmaan oli lämpötilaerojen herkistämät tuntoaistimukseni. Koska mahdollisuuteni vaikuttaa siihen mitä tapahtuu olivat hyvin rajalliset tunsin itseni panoleluksesi ja se oli kaikki mitä sillä hetkellä halusin.

Kun laukesin, tukahdutit huutoni tukkimalla suuaukon kädelläsi, jolloin orgasmini oli silkkaa sisäistä sähköä, sätkimistä ja nautinnollisia yrityksiä haukkoa ilmaa.

Siinä missä minulla oli alkuun kiire saada pussi pois päästäni (koska eihän muovipussi päässä ole turvallista olla), niin kun vihdoin ehdotit sitä, olisin halunnut pysyä turvallisessa, pimeässä maailmassani vielä. Käännyin vatsalleni ja hautasin kasvoni patjaan kun leikkasit huppua auki. Olin siinä pitkään etkä sinä hoputtanut minua.