Heräsin aamulla siihen kun veit kätesi pillulleni. Aloin haluta sinua heti. Mihinkään ei ollut kiire ja sain rauhassa nauttia piinallisen laiskoista hyväilyistäsi, jotka vähitellen alkoivat tuntua yhä nautinnollisemmilta. Kun huomasit olevani lähellä laukeamista, lopetit ja sanoit että on aika mennä aamupalalle.
Kun olit hitaasti ja huolella saatellut minut niin lähelle orgasmia viemättä kuitenkaan perille asti jätit oloni turhautuneen kiimaiseksi. Mutta ei se mitään, tiesin että meillä on koko päivä aikaa.
Myöhemmin päivällä makoilimme jälleen sängyssä toisiimme kietoutuneina. Välillä hyväilit minua, välillä taisimme myös torkahtaa. Taas lähdit kuljettamaan minua määrätietoisesti kohti huippua, ja sain jännittää antaisitko minun tällä kertaa päästä sinne. Et antanut. Mitenkähän kauan jatkaisit tätä suloista piinaa?
Oli aika käydä syömässä. Siksi aikaa laitoit nänneihini puristimet. Ne tuntuivat alkuun miellyttäviltä, eivätkä juurikaan edes näkyneet paidan läpi. Aika teki kuitenkin tehtävänsä. Siinä missä ensin pystyin jopa unohtamaan että nänneistäni roikkui metallia, intensiivinen puristus yltyi hiljalleen kivuliaaksi. Mutta eihän niitä nyt voi ihmisten ilmoilla keskellä katuakaan lähteä ottamaan pois, joten hammasta purren oli kestettävä.
Kotona riisuin ensi töikseni paidan pois. Hitaasti vedit nipistimet pois, ja miten nautinnolliselta lämmin kielesi sen jälkeen tuntuikaan herkistyneillä nänneilläni!
Oli aika kaivaa köydet taas esiin. Sidoit minut sänkyyn selälleni, kädet pään yläpuolelle ja kiinni sängynpäätyyn, toinen jalka koukkuun, kumpikin jalka vielä kiinni sänkyyn. En minä luotasi pois pyristelisi mutta nautin silti karheiden köysien rauhoittavasta puristuksesta ja turvasta.
Jatkoit siitä mihin olit jäänyt. Kun jälleen kerran olit saanut minut vikisemään valmiina lopultakin laukeamaan, työnnyit sisääni. Lisäksi laitoit ajastimen hälyttämään viidentoista minuutin päähän. Niin pitkään aioit pitää sormeasi klitoriksellani.
Minun pitäisi siis parhaani mukaan yrittää kestää vielä viisitoista minuuttia orgasmin rajoilla. Ulvoin nautinnosta ja turhautuneisuudesta, kunnes lopulta, minun mielestäni ikuisuuden muttei lähellekään viidentoista minuutin kuluttua nautinto kasvoi huippuunsa, vavahtelin ja vapisin ja huusin.
Kun nautinnon aallot alkoivat laantua, sisältäni alkoi pulputa naurua. Ei mitään hillittyä kikatusta vaan täysin hallitsematonta naurua joka saa vatsa- ja poskilihakset kramppaamaan ja veden valumaan silmistä. Naurua tuli, ilman että mikään oli varsinaisesti huvittavaa. Jonkinlainen kehollinen reaktio suuren pitkitetyn kiiman purkautumiseen, kenties, pidäkkeetön vapautuminen köysien ja sinun pidellessä minusta samalla lujasti kiinni.
Olit saanut minut täysin avoimeksi ja analysoivan ja arvostelevan mieleni vihdoinkin hiljaiseksi, niin että jäljellä oli läsnäolo ja yhteys sinuun, mikä oli kaikki mitä silloin tarvitsin. Tästä tilasta käsin pääsisin kokemaan kanssasi vielä paljon muutakin.
Mutta viisitoista minuuttia ei ollut vielä kulunut. Loppuaika siitä oli hyvin erilaista kuin alku. Hilpeys alkoi tasaantua ja nautinto muuttui raastavan malttamatomasta vakaammaksi. Ja vaikka puhelimen hälytettyä annoit klitorikseni levätä, panit minua vielä kunnolla. Kätesi taisi välillä peittää suuni ja salvata hengitykseni, ja kaikki oli juuri niin kuin pitikin.
Alistumisen anatomia 